Vierailin torstaina 13.5.2010, Santerin metsästysmailla kettua pillittämässä. Neljän spotin yritykselläkään ei pomarkkulainen kettukehto meille saalista suonut, mutta varsin mukavaa oli seurata kevään kulkua hiljalleen yöksi kääntyvässä illassa.
Epävakaa, seisova ilma, ei paljon lupaillut.
Muutaman kerran kävi varisvanhemmat pesäkuusikosta ärjymässä, ja joutuipa kauriskin pahasti säikähtäneenä röhistelmään kurkkua, mutta hiljaista oli. Jälkiä ja jätöksiä kyllä näkyi runsaasti kynnösmailla. Mutta kun ei niin ei. Hieno ilta, kuitenkin!
Ja joku puhuu suurella äänellä metsästäjän ylivoimaisuudesta suhteessa saaliiseen. Mistä tuommoisetkin mielipiteet kumpuavat? Liha tulee marketin pakastealtaaseen, tai tarkemmin sanottuna, liha on marketin pakastealtaassa. Liha siis asuu altaassa, ja sen sieltä voi näppäräkätinen käydä kouraisemassa kassalle maksettavaksi.
Tämän verranko me elämästä tiedämme?
ps. Santeri, kiitos reissusta, miellyttävästä seurasta ja palataan aiheeseen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti