Treffit huoltoasemalla, ja vastassa oli asiallinen mies Antti. Muutamat käsipäivät ja mökin kautta Tomia noutamaan. Taas sanottiin kättäpäivää ja läväytettiin tietokone auki. Karttapaikka loi jonkinlaisen kuvan alueen maantieteestä. Jatkosuunnitelmat tehtyämme läppäri kiinni ja maastoon.
Alueet olivat minulle enneestään tuntemattomat, joten se asettaa jo ison haasteensa, sillä aluetuntemus auttaisi näissä hommissa. Ensimmäinen paikka kuitenkin tuo supikoiran selän taakse, mutta hajut saatuaan se pysyttelee piilossa ja säästää näin henkensä. Maisemat vaihtelevat metsän takaisilta pelloilta kuivatun järven pinnoille ja kylän rantaan.
Ainoan tapahtuman jälkeen on hiljaista. Kahden päivän mittainen hiljaisuus leijuu pottupeltojen päällä, turkistarhojen liepeillä ja metsäsaarekkeissa. Yritys on kuitenkin kova, tulosta ei tule. Muutama varis ja harakka käy pillimiehen tarkistamassa, mutta laiskasti nekin pillille kokoontuvat. Olen pillimiehen pullossa, kysymysmerkkieni kanssa. Petojen jälkiä ja jätöksiä löytyy maastosta löytyy.
Vieraanvaraisuus ja positiivinen asenne on silmiinpistävää Keski-Pohjanmaalla. On mökki järven rannalla, grillituotteet salaatteineen ja lettuineen. Aidosti innokkaat oppaat ja oppijat kruunaavat reissun. Pojat olivat tehneet rutkasti töitä reissun puolesta.
Oliko opeista apua, sitä tiedä en. Erilaista kuitenkin tarjosin. Kovaa työtä, suunnitelmallisuutta ja yritystä erehdyksineen, siinä kaikki lyhyesti. Toivottavasti pillimiehen tie tuo myös niitä kaivattuja kaatoja.
Kiitos pojat tästä mahdollisuudesta, toivon mukaan keväthangilla tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti