Pääkallojuttuja

Keittelinpä majavan kalloa kohti kirjahyllyä. Hieman työtä vaatii päästä lopputulokseen. Pari-kolme tuntia keittelyä, sitten lihat, kalvot ja rustot irti puukolla. Juoksevan vedenpaineen avulla onnistuu kopan puhdistus, hieman ronkkimista vaatinee. Leukaluut täytyy liimata yhteen, rusto lähti huitelee välistä. Vielä vetyperoksilla valkaisu odottaa tekijäänsä.




Tämän hetkinen tulos kuivuu astiatelineessä...













Kallojen käsittelyyn hyvät ohjeet:

http://www.metsastajaliitto.fi/liitteet/jahti/jahti2009_3_s68.pdf


-Aki-(tanssii kallojen kanssa)

The new brave world

Pistin lenkkikengät telineeseen ja pyyhin hieman raikasta hikeä otsalta. Hyvin rullasi ja samaa toivon tulevalta. Liikunta edistää omaa hyvinvointia, ja samalla sillä on muunlainen merkityksensä. Se on pisara elämäntapaani, metsästysharrastusta.

Tässä on nyt uusi alku, ylpeä alku blogille, joka keskittyy kuumana hehkuvaan metsästysvereen ja sen sykäyksiin. Tämä kuohuva paine tässä ruumiissa on elämäntapa, se on 24/7.

Metsästysharrastus on vienyt minua pitkin Suomen maata, ajoittain jopa ulkomaille asti. Aina löytyy uutta nähtävää, koettavaa ja ennen muuta opittavaa. Myös tämä blogi on uusi ja hengästyttävä juoksulenkki mutkaisella jahtipolulla.

Olen kaikkiruokainen jahtimies, mutta erityisesti houkuttelupyynnin monet kasvot saavat minut innostumaan. Vesilinnut, sepelkyyhky, kauris ja kettu ovat ne kirkkahimmat. Eläinten houkuttelu opettaa riistasta paljon ja syventää itse metsästystaitoa. Se on taiteilua, taidetta omassa luokassaan.

Katsotaan onko tämä lenkki jatkuvaa ylämäkeä, vai lähteekö se rullaamaan.

-Aki-(Yrittää kannattaa aina!)