Kurppa halkaisee kirkkaana hohtavaa taivaanlakea. Sen surraava moottori pätkii terävin piiskauksin. Pienessä linnussa on voimaa, kevään kierroksia.
Valkoinen vaippa on virrannut vetenä virran pyörteisiin. Veden pintaa rikkoo rantoihin leviävä uintivana. Vesistöjen rakennusinsinööri on palannut palkkatyöhönsä jääkannen alta.
Vaikken olekaan majavamaisemista lähtöisin, on tämä varsin kunnioitettava lätyskähäntä vienyt sydämeni täysin. Kuten nököhammas itse, on myös minun palattava keväästä toiseen majavavesille seuraamaan kevään edistymistä. Tälle keväälle olen päässyt kolmesti majavajahtiin.
Onneakin jahdeissa on riittänyt. Onhan lottovoitto jo ylipäätään päästä majavan pyyntiin. Tästä minun täytyy kiittää majavamaisemien jahtitovereitani.
Savonmaalla, Varkauden nurkilla, myös saalistusonni oli kohdillaan. Viisitoista kiloinen yksilö sai kokovaippaluodin selkärankaansa. Ampumamatka oli pitkähkö mutta majava saatiin taiten talteen.
Mielenkiintoisen urbaanimajavistoon tutustuttavan reissun sain kokea Satakunnan maisemissa. Meren rantojen jääkannen tehdessä suunnitellusta hyljejahdista mahdotonta unelmaa, päätimme siirtyä muihin vesieläimiin.
Tällä kertaa majava jäi työn touhuunsa. Muutaman havainnoin se kuitenkin meille soi.
Viimeisin reissu oli menneellä viikolla. Hetken mielijohteesta ajoin Turusta Tampereen jälkeisille maisemille. Mutta ilta kului tyhjää tuijotellen. Joku oli ehtinyt ennen meitä ja pesäalueella vallitsi kuoleman hiljaisuus. Harmitti, koska mukana oli myös ensikertalainen majavan kyttääjä. Jo näköhavainto olisi ollut elämys.
Näin on yksi majavapitoinen kausi taas käsitelty, lisääntymisrauha majavalle astui voimaan 1.5. Näin hienolle rakennusmestarille sen myös mielellään suo.
