Valtakunnassa kaikki hyvin?

Tuli ajettua Kainuuseen mökkeilemään. Kalareissulla heitin lenkin tietämälleni majavan asuinalueella, tulevat jahdit mielessäni. Paikalla odotti kuitenkin yhdyskunnan rauniot. Metsä seisoi edelleen patoveden alla, mutta tyhjä pesä ja hoitamaton pato nosti pettymyksen huulilleni. Luultavasti valtion metsässä ei nököhampaalle ollut enää tilaa, ja maksuna tästä on majava saanut luovuttaa nahkansa paikalliselle pyytäjälle.



Onneksi padottu metsä huokuu vielä hieman elämää vesilintupoikueiden ja metsäviklon muodossa. Luonnonystävä ei vain voi ymmärtää miksi valtion metsässä tilaa on aina motolle, mutta ei majavalle.

Kaurisjahti jäi muiden menojen takia kevään mittaan vähäiseksi. Trofee juoksee edelleen pitkin metsiä mutta mitäpä tuosta. Tälle kesälle olen asettanut kuitenkin tavoitteen opetella kauriin pillittämisen taidon. Pillitarjonta maailma on kohtuullinen mutta esim. Nordik Roe ei omassa käytössäni vakuuttanut. Adrenaliinin noustessa hallittavuus kärsii ja kaiken maailman kumirenksusydemmit ovat ahdistavia.

Saksasta löytyy mies nimeltä Klaus Demmel. Tutustumisen arvoinen sivusto löytyy osoitteesta http://www.klaus-demmel.de

Miehen kaurispillit ovat useissa saksalaisissa metsästyslehdissä rankattu korkealle, joten pistinpä itsekin moisen tilaukseen. Myös Demmelin kauriin pillitys DVD ja hiiripilli kolahti maanantaina postiin. Tilaaminen helppoa, palvelu erinomaista ja laskun sai maksaa tilisiirrolla.

Pienellä koeajolla ei uutta kaurispilliä tarvitse enää etsiskellä. Hallittavuus on hyvä ja variointimahdollisuudet valtavat. Nyt vain treenailemaan.

Yönkulkija

Kuljen pitkin pellon reunaa kuun valaistessa kulkuani. On keskiyö tai vähän yli. Hätääntynyt töyhtöhyyppä leijuu pehmeitten siipiensä avulla yläpuolellani. Välillä lintu katoaa yön hämäryyteen mutta ääni viisaa sen liikkeet.

Ylitän pellon vierellä sulamisvesistä kuihtuneen ojan pahasen ja jatkan suuntaani, kohti voimalinjatolppien alustaa. Suuri aukea levittäytyy kaikkialle, kun vedän kiväärini bipodit pitkiksi.

Tuolta se varmaan tulee, mietin ja asetan rintamukseni kohti metsänreunaa. Vietän hetken hiljaisuudessa. Töyhtöhyyppäkin on rauhoittunut sijalleen, liekkö kömpinyt jo kiireen vilkkaan pesälleen.

Kaivan taskusta kettupillini Crit´R Call Stardart siinä lukee. Pilli johon luotan. Pilli joka tuntuu olevan hyvin suuni myötäinen. Mikähän siinäkin on?

Soitan muutaman sarjan käsi pillin ympärille kietaistuna, maahan päin äänivyöryä ammuskellen. Kokemus sanoo, että alku on otettava rauhallisesti, pienemmällä volyymilla. Kettu ei siedä ylitsevuotavaa parkumista, kaiku on helvetistä.

Vierelläni makaa camo-Benellini. Rakas ase ladattuna punaisilla porkkanoilla. Haulikko on poillimiehen perustyökalu, sen opetti kevät kymmenien kettujen avustuksella.

Kettu on etevä eläin, kaunis kuin mikä. Hienostuneempaa eläintä saa tovin hakea. Töyhtöhyyppä alkaa parkumaan oikealla, tiedän että öinen kulkija on saapunut.

Kettu uros hölkkää vauhdilla 40 metriin ja pysähtyy. Sen katse hakee syytä. Tartun haulikkooni empimättä ja lähetän terässuihkun kohti viekasta mikkoa. Se kiljaisee ja pomppaa ilmaan, lähtee viistosti juoksemaan saaden toisen porkkanallisen hauleja sulavaliikkeeiseen juoksuunsa. Kettu kaatuu osumasta.

Taitan Bipodit ja otan haulikkoni, kaksi punaista hylsyä työnnän taskuuni ja pillin. Olipa se nopea, kerrassaan onnistunut retki.

Saaliini makaa yön kostealla oraalla. Katson kuuta ja hymyilen, olen onnellinen yönkulkija.

Sain kutsun petopilleineni Keski-Pohjanmaalle. Otin kutsun vastaan innoissani, vaikka starttivaiheessa pitkä matka aina mietityttääkin. Kilometrit hupenivat verkkaisesti, oli perjantai 14.5.2010.



Treffit huoltoasemalla, ja vastassa oli asiallinen mies Antti. Muutamat käsipäivät ja mökin kautta Tomia noutamaan. Taas sanottiin kättäpäivää ja läväytettiin tietokone auki. Karttapaikka loi jonkinlaisen kuvan alueen maantieteestä. Jatkosuunnitelmat tehtyämme läppäri kiinni ja maastoon.



Alueet olivat minulle enneestään tuntemattomat, joten se asettaa jo ison haasteensa, sillä aluetuntemus auttaisi näissä hommissa. Ensimmäinen paikka kuitenkin tuo supikoiran selän taakse, mutta hajut saatuaan se pysyttelee piilossa ja säästää näin henkensä. Maisemat vaihtelevat metsän takaisilta pelloilta kuivatun järven pinnoille ja kylän rantaan.



Ainoan tapahtuman jälkeen on hiljaista. Kahden päivän mittainen hiljaisuus leijuu pottupeltojen päällä, turkistarhojen liepeillä ja metsäsaarekkeissa. Yritys on kuitenkin kova, tulosta ei tule. Muutama varis ja harakka käy pillimiehen tarkistamassa, mutta laiskasti nekin pillille kokoontuvat. Olen pillimiehen pullossa, kysymysmerkkieni kanssa. Petojen jälkiä ja jätöksiä löytyy maastosta löytyy.



Vieraanvaraisuus ja positiivinen asenne on silmiinpistävää Keski-Pohjanmaalla. On mökki järven rannalla, grillituotteet salaatteineen ja lettuineen. Aidosti innokkaat oppaat ja oppijat kruunaavat reissun. Pojat olivat tehneet rutkasti töitä reissun puolesta.



Oliko opeista apua, sitä tiedä en. Erilaista kuitenkin tarjosin. Kovaa työtä, suunnitelmallisuutta ja yritystä erehdyksineen, siinä kaikki lyhyesti. Toivottavasti pillimiehen tie tuo myös niitä kaivattuja kaatoja.

Kiitos pojat tästä mahdollisuudesta, toivon mukaan keväthangilla tavataan!