Meri tyyntyy, niin myös elämä sen ympärillä. Auringon laskiessa länteen kellahtaa haalea kuu metsän rajan takaa, valaisemaan uneen vaipuvaa meren selkää. Mustilla silmillään käy halli ihmettelemässä kareilla nuokkuvaa jahtiseuruetta. Rantautuminenko sillä pyörii mielessä, vai vain silkkaa uteliaisuutta, tiedä häntä.
Alun kiivas kymmenminuuttinen sai sykkeen nousemaan. Kalkkaita suhahteli edestä ja takaa. Suurin osa juuri hollin ulkopuolelta, kunnes yksi yritti takaviistosta yllättää. Nopeasti ilmaa halkaiseva lintu ei ole helppo ammuttava, mutta saa kolmannella patruunalla hauliparven kehoonsa. Lintu putoaa myttynä alas, värähdän onnesta ja onnistumisesta. Pojat käärivät vielä kuville tupsahtavasta parvesta kalkkaan mieheen. Metsämiesten on hyvä olla, vai merimiehiäkö me olemme?
Lento tyyntyy meren myötä ja kestää puolille päivin, ehkä hieman yli. Yöllä ei tule uni, Juha ja Tapsa yrittävät unen päästä kiinni. Nero siinä varmasti parhaiten onnistuu. Nukun sitten päivällä ja niin teen.
Illaksi on luvattu navakkaa tuulta 8-10 m/s. Tuulen myötä tulevat linnut, lento kiivastuu vauhdilla. Kuvat eivät kuitenkaan vedä ja kalkasnauhat ohittavat meidät viimeisten kivien takaa. Olisipa nyt kahluuhousut.
Linnut kerääntyvät ulapalle suuriksi laumoiksi. Tiiviissä rykelmässä ne viettävät kiireistä laumaelämää. Tiivistämme kaavelaumaa jäjitellen ulapalla kelluvia lauttoja. Kuvat alkavat vetämään.
Juuri kun homma alkaa toimia, on aika jättää hyvästit rakkaalle asemapaikalle. Mukava nippu muistoja ja lintuja on päivän aikana kertynyt veneeseen, kun startin hetki koittaa.
Vene vain ei inahdakaan, tai sen moottori. Akku on tyhjä, varaamaankaan se ei ole suostunut. Ei kun takaisin luodolle ja soittoa merivartiostoon. Muutaman tunnin odotelulla saamme akkuun lisävirtaa VPK:lta ja matkan rantaan. Suurkiitos tälläiselle palvelulle, mikä tavallisessa arjessa unohtuu.
Jahti päättyy kahvihetkeen, tekniikoiden läpikäyntiin ja puntarointiin. Ensi vuonna toivottavasti uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti