Tuuli puhaltaa lännestä. Se pieksee vaaleaa raskasrakenteista lintua. Lintu ei siihen luhistu, sen merivirtojen muovaama vartalo vain ylpistyy saadessaan suolaista merivettä höyhenpuvulleen.
Kesäkuun ensimmäinen. Kolme kaverusta ja koira. Makasiineissä porkkanoita ja mielessä vain kalkasparven kierähdys kuville. Moni maakrapu ei osaa kuvitellakaan tämän hienon kesän alun jahtistartin merkitystä. Puhutaan syyslinnustuksesta, puhutaan sitä, miten keväinen linnustus on itse pääpaholaisesta. Kuinka moni on kokenut nämä hetket aavan meren rajoilla, viimeisillä kallion kuvatuksilla?
Koirashaahka eli kalkas on täysiverinen merilintu, sen metsästys alkaa 1.6 maassamme. Kalkkaat kerääntyvät soidin vireen hiipumisen myötä, touko-kesäkuun vaihteessa, suuremmiksi parviksi. Nämä parvet siirtyvät hiljalleen mantereen reunalta yhä kauemmas ulkomerelle sulkimaan. Varsinaisen muuton etelään ne tekevät kuitenkin vasta syksymmällä. Kalkasparvia kutsutaan helminauhoiksi, sillä lennossaan meren yllä poukkoileva nauhamainen haahkaparviryhmittymä muistuttaa helminauhaa. Haahkan pääravinto on sinisimpukat joita se sukeltaa melko syvältäkin merestä. Haahka onkin erinomainen uimari ja pläiskähtää kovalla tuulella rajun näköisesti päin aaltoa laskeutumista suorittaessaan. Tuuli aiheuttaa haahkalle myös lentoon lähtö ongelmia. Haahka on raskasrakenteinen ja voimakas lintu.
Lähdettiin jätkien kanssa 31.5 haahkajahtiin. Ilta meni oikeastaan kelloa vilkuillen ja lusien kuin pitkääkin kakkua. Kaaveet vaativat vielä ehostuksensa, mutta meillä oli aikaa. Pitkä naru, toiseen päähän haahkaa muistuttava muovikaave ja toiseen raskas lyijykoukku. Merivirrat sieppaavat koko partin ilman tuota ankkuria.
Meri on ankara mutta kaunis. Se on kuin suuri tv-ruutu, jonka elämä saa hämilleen pyytäjän jos toisenkin. Mielummin istun kaukaisella, tyrskyn pyyhkimällä kivellä kuin kotona, jossa suurimmat kokemukset rajoittuvat ennennäkemättömään televisiomainokseen ja pizzamyyjättären hymynkareeseen.
Meri-ilma kuluttaa energiaa ja yksi odottajan aikaa kuluttava toimi on ruokailu. Elämän pieniä iloja jäystää makkaraa auringon loimottaessa täydeltä terältä. Entäs se pimentyvä ilta tai tarkemmin, hämärä, joka kestää vain hetkisen. Auringonlaskua ei ole turhaan kuvattu tuhansien ruutujen voimin. Ja kuu loimottaa vastapuolelta, luo siltansa, jonka katkaisee etenevä kalkasnauha.
Odottavan aika on pitkä. Kello 00.00 polkaistiin käyntiin tämä hieno jahtitapahtuma, eikä kauaa tarvinnut odottaa kun meressä kellui kolme mustavatsaista kalkaskoirasta.
-Aki-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti